Mistä Gazan saarrossa on kyse?

Tällä hetkellä Israelin ja Gazaa hallitsevan Hamasin edustajat neuvottelevat Egyptissä pysyvästä tulitauosta. Hamas on vaatinut Gazan saarron purkamista ehtona tulitauolle. Saarron välitöntä purkamista ovat vaatineet myös useat YK:n alaiset järjestöt ja EU. Mutta mistä saarrossa tarkemmin ottaen on kyse? John Holmes, eräs YK:n humanitaarisista johtajista on sanonut Gazaa ulkoilmavankilaksi. Tälle nimitykselle on hyvät perusteet.

Gaza on kapea maakaistale Välimeren rannalla, Israelin ja Egyptin rajalla. Leveimmillään se on 12,5 km ja kapeimmillaan 5,5 km levyinen, ja pituudeltaan 45 km. Pinta-alaltaan se Gaza on 360 neliökilometriä, eli suurin piirtein samankokoinen kuin Kaustisen kunta. Tästä alueesta 50% on aavikkoa ja vain 29% viljelyskelpoista maata. Gaza on yksi maailman tiheimmin asuttuja alueita: asukkaita on 1,8 miljoonaa. Heistä 1,2 miljoonaa on pakolaisia – niitä palestiinalaisia, jotka häädettiin kodeistaan Israelin perustamisen yhteydessä vuonna 1948 (kts. Pappe 2006) ja heidän jälkeläisiään.

Vuoteen 1948 asti Gaza oli osa Britannian hallitsemaa Palestiinan mandaattialuetta. Israelin itsenäistymisen yhteydessä käydyssä vuoden 1948 sodassa se jäi Egyptin haltuun. Vuonna 1967 Israel miehitti Gazan. Usein kuulee sanottavan, että miehitys loppui vuonna 2005, kun Israel purki Gazaan rakentamansa siirtokunnat ja veti joukkonsa pois. YK:n ja Suomen virallinen kanta kuitenkin on, että Israel miehittää edelleen Gazaa. Tätä tukee se, että Gazassa käytetty valuutta on Israelin shekeli ja väestörekisteriä ylläpitää Israel. Myös Amnesty on sillä kannalla, että Gaza on miehitetty.

Gaza on eristetty Israelista ja Egyptistä muureilla. Israel kontrolloi ilmatilaa ja rannikkoa, eikä liikennettä ilma- tai meriteitse Gazaan tai sieltä pois sallita. Kalastajaveneet eivät saa liikkua 5,5 km kauemmaksi rannasta, mikä haittaa merkittävästi kalastuselinkeinon harjoittamista. Israelin sotilasveneet hyökkäävät kalastajien kimppuun. Joskus kalastajia on pidätetty ja pidetty päiviä vangittuina ilman syytä. Armeija on myös väkivaltaisesti pysäyttänyt Gazaan pyrkivät ihmisoikeusaktivistien laivat, esimerkiksi viime vuonna Suomen lipun alla seilanneen Estellen.

Palestiinalaiset eivät voi liikkua muurissa olevien kulkupisteiden kautta ilman Israelin myöntämiä matkustusdokumentteja. Yksi kulkupisteistä johtaa Egyptiin, muut Israeliin. Israelin kontrollissa on ainoa kaupallinen kulkupiste, jonka kautta kaikki vienti- ja tuontituotteet on kuljetettava. Israel voi siis säädellä, mitä Gazaan päästetään ja mitä ei.

Vuonna 2012 israelilainen ihmisoikeusjärjestö Gisha sai kolmen vuoden oikeustaistelun päätteeksi haltuunsa n.s. Punaiset linjat –dokumentin, joka koski vuosina 2007-2010 voimassa ollutta politiikkaa elintarvikkeiden viemisestä Gazaan. Gishan raportista ilmenee, että Israelin turvallisuuspalvelut olivat arvioineet, kuinka paljon elintarvikkeita Gazan asukkaat tarvitsivat kaloreissa mitattuna, ja laskeneet sen pohjalta ”humanitaarisen minimin”, johon Gazaan tuotavan ruoan määrä voitiin laskea aiheuttamatta nälänhätää tai aliravitsemusta. Käytännössä Gazaan päästettyjen elintarvikkeiden määrä oli kautta linjan alhaisempi.

 Eri aikoina eri tuotteiden tuominen Gazaan on ollut kiellettyä. Vuonna 2010 rajoituksiin tehtyjä höllennyksiä käsittelevästä BBC:n artikkelista ilmenee, että YK:n mukaan mm. seuraavien tuotteiden pääsy Gazaan on evätty eri aikoina: hehkulamput, kynttilät, tulitikut, kirjat, soittimet, värikynät, vaatteet, kengät, patjat, lakanat, huovat, pasta, tee, kahvi, suklaa, pähkinät, shampoo, hoitoaine. Vuoden 2007 jälkeen rakennusmateriaaleja ei ole päästetty Gazaan juuri lainkaan.

 Saarron seurauksena Gazaan onkin syntynyt ”tunnelitalous”. Mediassa Egyptistä Gazaan johtavia tunneleita käsitellään usein aseiden ja räjähteiden salakuljetusreitteinä. Niiden kautta on kuitenkin kuljetettu myös mm. ruokaa ja rakennustarpeita. Tunneleissa liikkuminen on vaarallista, ja YK:n mukaan sadat palestiinalaiset siviilit ovat kuolleet tai loukkaantuneet työskennellessään niissä.

Gazasta pitkään raportoineen israelilaistoimittajan, Amira Hassin, mukaan aluetta alettiin eristää ulkomaailmasta jo 1990-luvulla. Rajoitukset alkoivat kuitenkin äkkiä tiukentua vuonna 2006, kun Hamas voitti palestiinalaishallinnon vaalit (palestiinalaishallinto on elin, joka perustettiin 1990-luvulla huolehtimaan paikallishallinnosta osalla miehitetyistä alueista). Loppuvuodesta seurasi aseellinen yhteenotto Hamasin ja kilpailevan Fatah-puolueen välillä. Sen seurauksena Hamas jäi valtaan Gazassa. Yhdysvaltain tukema Fatah puolestaan voitti toisella miehitetyllä palestiinalaisalueella, eli Jordan-joesta länteen sijaitsevalla Länsirannalla. (Cook 2008, s. 112-113)

Vuoden 2006 jälkeen Israel on kohdistanut Gazaan kolme suurta sotilasoperaatiota. Käynnissä oleva on niistä tuhoisin. Gazassa toimivat aseelliset palestiinalaisryhmät puolestaan ovat ampuneet raketteja umpimähkäisesti Israeliin. Näiden kolmen mittavan hyökkäyksen lisäksi Israelin armeija tekee jatkuvasti ”rutiinioperaatioita” Gazassa. Esimerkiksi marraskuussa 2012 solmittua tulitaukoa seuranneen kolmen kuukauden aikana Israelin armeija teki jonkinasteisen hyökkäyksen Gazaan suunnilleen kerran päivässä. Tänä ajanjaksona Gazasta ei ammuttu yhtäkään rakettia, tosin kranaatinheittimellä ammuttiin kaksi kertaa. Nämä ammukset eivät vahingoittaneet ketään, mutta Israelin iskuissa kuoli neljä ja haavoittui 91 gazalaista.

Israelin vuodenvaihteessa 2008-2009 tekemän sotilasoperaation jälkeen YK teki selvityksen Gazassa tapahtuneista sotarikoksista. Sen mukaan Gazassa toimivat aseistetut ryhmät syyllistyivät sotarikoksiin ampuessaan umpimähkäisesti raketteja ja kranaatteja Israeliin. Myös Israelin armeija syyllistyi sotarikoksiin, sillä se iski tarkoituksellisesti siviilikohteisiin tehden mittavaa vahinkoa. Sotilaat myös käyttivät siviilejä ihmiskilpinä. Tarkemmat tiedot löytyvät tutkinnan perusteella kootusta Goldstonen raportista. YK on käynnistämässä samantapaisen tutkimuksen myös nyt käynnissä olevasta hyökkäyksestä. Amnestyn mukaan on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että Israelin Gazassa sairaanhoitoon kohdistamat iskut ovat tahallisia.

Gazassa on jatkuvasti pulaa puhtaasta juomavedestä ja polttoaineesta. YK:n mukaan sähkökatkoja saattaa olla jopa 12 tuntia päivässä, 90% saatavilla olevasta vedestä on juomakelvotonta, ja vain neljäsosa talouksista saa juoksevaa vettä päivittäin. Ja tämä silloin, kun käynnissä ei ole isoa sotilasoperaatiota. YK on arvioinut, että Gaza käy elinkelvottomaksi vuoteen 2020 mennessä ellei merkittävää muutosta nykytilanteeseen tapahdu.

Käynnissä oleva hyökkäys on heikentänyt tilannetta entisestään: terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamisen partaalla, Gazan ainoa voimala on tuhottu, samoin suurin vedenpuhdistamo, ja tarttuvat taudit ovat alkaneet levitä. Kansainvälisten sopimusten mukaan miehittäjän, tässä tapauksessa Israelin, velvollisuuksiin kuuluu huolehtia miehitetyllä alueella sellaisista peruspalveluista kuin toimiva terveydenhuolto tai ruoka. Israel on kuitenkin toistuvasti laiminlyönyt näitä velvollisuuksia. Nytkin näyttää siltä, että Gazan hätäapu ja jälleenrakentaminen jäävät kansainvälisen yhteisön harteille. Ainakin YK:n palestiinalaisjärjestö UNRWA, Kirkon ulkomaanapu ja Punainen Risti keräävät lahjoituksia Gazan hätäapua varten.

Usein Gazan saarron syyksi esitetään pyrkimys estää aseiden pääsy Gazaan. Aseita on kuitenkin tuotu Gazaan tunneleiden kautta Egyptistä. Saarto onkin ensisijaisesti poliittisen painostuksen väline, jonka tarkoitus on heikentää Gazan elinolosuhteita. Kun Egypti toukokuussa 2011 avasi Gazaan johtavan Rafahin rajanylityspaikan, israelilaislehti Haaretz kirjoitti, että saarto oli kohdistettu pikemminkin kauppaan kuin aseiden salakuljetukseen. Wikileaksin paljastamasta vuoden 2008 sähkeestä ilmenee, että Israelin viranomaiset olivat useaan otteeseen vahvistaneet Yhdysvaltain suurlähetystölle, että aikoivat pitää Gazan talouden niin heikkona kuin vain oli mahdollista ilman että ajauduttaisiin humanitaariseen kriisiin. Saarron alkaessa, vuonna 2006, Israelin pääministerin neuvonantaja, Dov Weisglass, sanoikin, että ideana on ”laittaa palestiinalaiset dieetille mutta niin etteivät nämä kuole nälkään”.

Lähteet internetin ulkopuolella:

Cook, Jonathan: Disappearing Palestine. Zed Books 2008.

Pappe, Ilan: The Ethnic Cleansing of Palestine. Oneworld, Oxford. 2006.

Advertisements
This entry was posted in politiikka, suomeksi. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s