Hamas ei halua rauhaa?

Keskustelu käynnissä olevasta Israelin hyökkäyksestä Gazaan (tai laajemminkin Palestiinan tilanteesta) kääntyy usein Hamasiin, palestiinalaiseen islamistipuolueeseen. Israelin puolustelijat sanovat, että Hamasin kanssa ei voi neuvotella, Hamas ei ole valmis rauhaan, ja että Hamasin peruskirjassa vaaditaan Israelin tuhoa. Usein väite esiintyy jopa sellaisessa muodossa, että Israel olisi valmis niin sanottuun kahden valtion ratkaisuun mutta Hamas ei.

Hamas on palestiinalainen poliittinen puolue, joka hallitsee tällä hetkellä Gazan kaistaletta. Sen juuret juontavat 1970-luvulle, jolloin Israel päätti sallia muslimiveljeskunnan toiminnan miehitetyillä palestiinalaisalueilla siinä toivossa, että siitä kehkeytyisi konservatiivinen vastavoima PLO:lle (Palestinian Liberation Organisation), sosialistiseen ideologiaan nojaavalle ja väkivaltaiseen vastarintaan tukeutuvalle palestiinalaisten vapautusjärjestölle. Vuonna 1987, palestiinalaisten ensimmäisen kansannousun eli intifadan puhjettua, muslimiveljeskunnasta syntyi kuitenkin islamistinen vastarintaliike Hamas. (Cook 2008, s. 110)

Hamas toteuttaa islamistista ideologiaa, jossa politiikka pohjautuu uskontoon. 2000-luvun alussa, toisen intifadan aikana, se suoritti kymmeniä itsemurhaiskuja Israelissa ja siirtokunnissa. Vuonna 2006 Hamas ilmoitti lopettavansa itsemurhapommitukset eikä ole sen jälkeen syyllistynyt itsemurhaiskuihin siviilikohteissa. Sekä itsemurhapommitukset että Hamasin Gazasta Israeliin umpimähkäisesti tekemät raketti-iskut ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia kuten kaikki siviileihin kohdistuvat iskut. Lisäksi Hamas on loukannut Gazassa asuvien palestiinalaisten ihmisoikeuksia.

Hamas on siis syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Väite siitä, että Hamas ei halua neuvotella, ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Usein sen konteksti on, että Israel haluaisi kahden valtion ratkaisun, mutta Hamas estää sen. Kahden valtion ratkaisun perusajatus on, että Israelin miehittämille palestiinalaisalueille – Gazaan ja Jordan-joesta länteen sijaitsevalle Länsirannalle (Itä-Jerusalem mukaan lukien) – perustettaisiin itsenäinen palestiinalaisvaltio. Tässä kontekstissa tuodaan usein esiin Hamasin peruskirjassa esitetty vaatimus Israelin tuhoamisesta ja esitetään se perusteena sille, että Hamas ei hyväksy kahden valtion ratkaisua.

Harvemmin kuitenkin lähdetään erittelemään, mitä Israelin pääministeripuolueen, Likudin, peruskirja sanoo. Sen mukaan Jordan-joki tulee olemaan Israelin pysyvä itäraja, palestiinalaisvaltion perustamista Jordan-joen länsipuolelle ei tule hyväksyä ja Israelin siirtokuntia miehitetyllä Länsirannalla tulee vahvistaa ja kehittää. On selvää, että peruskirjan vaatimukset ja kahden valtion ratkaisu eivät sovi samalle kartalle. Kansainvälinen tuomioistuin on todennut Israelin Länsirannalle rakentamat siirtokunnat laittomiksi, ja YK:n, EU:n ja Suomen virallisen kannan mukaan ne ovat este rauhalle. Aivan hiljattain Israelin pääministeri Netanjahu sanoi The Times of Israel –lehdelle, että Israel ei milloinkaan voi luopua kontrollistaan yli Jordan-joen länsipuolella olevan alueen, ”Juudean ja Samarian”, kuten miehitettyä Länsirantaa Israelissa usein nimitetään.

Entäpä Hamasin peruskirja? Kaikkine uskonnollisine viittauksineen ja sitaatteineen teksti on siinä määrin paatoksellista, että sen pohjalta on vaikea päätellä liikkeen konkreettisia poliittisia tavoitteita. Sitä voi verrata vaikkapa PLO:n vuoden 1968 peruskirjaan, josta tavoite Israelin valtion tuhoamisesta tulee paljon selkeämmin esille. PLO kuitenkin otti kahden valtion ratkaisun tavoitteekseen vuoden 1988 Palestiinan itsenäisyysjulistuksessa toteamalla, että asia on ratkaistava YK:n päätöslauselmien pohjalta. 1990-luvulla solmitussa Oslon sopimuksessa PLO lopulta tunnusti Israelin valtion.

Poliittisia puolueita tulisi tarkastella konkreettisten poliittisten toimien, ei periaateohjelmien tai peruskirjojen perusteella. Tämä pätee myös Hamasiin. Sekä Hamasin pääministeri Ismail Haniyeh (tässä Haniyehin oma kirjoitus aiheesta) että Hamas-johtaja Khaled Meshal ovat sanoneet suostuvansa neuvottelemaan kahden valtion ratkaisusta. Aivan hiljattain Meshal sanoi olevansa valmis yhteiseloon juutalaisten kanssa mutta ei miehittäjien kanssa. Käynnissä olevan Gazan konfliktin aikana Hamas on myös esittänyt kymmenen ehtoa kymmenvuotiselle tulitauolle. Nämä ehdot ovat pitkälti linjassa YK:n esitysten kanssa. Voi toki olla, että kaikki nämä lausunnot ovat pelkkää PR-peliä ja että Hamas ei tosiasiassa halua neuvotella. Sitä ei kuitenkaan voi tietää, ellei Israel yritä neuvotella, ja Israel on kategorisesti kieltäytynyt neuvottelemasta Hamasin kanssa.

Voisiko Hamas sitten olla luotettava neuvottelukumppani? Gazasta lähtevien rakettien laukaisua koskevat tilastot näyttävät, että Hamas on taipuvainen pitämään kiinni solmimistaan tulitaukosopimuksista. Myös aiempi analyysi on osoittanut, että Hamas on kunnioittanut tulitaukoja ja yleensä aloittanut rakettihyökkäykset vasta sitten, kun Israel on ensin rikkonut tulitaukoa.

Hamasin peruskirjan pitäminen esteenä neuvotteluille on siinäkin mielessä typerää, että usein järjestöjen kannat muuttuvat vasta neuvottelujen tuloksena, ei niitä ennen. Aina Oslon sopimukseen asti PLO:n virallisiin tavoitteisiin kuului Israelin valtion tuhoaminen. Tietyssä mielessä voikin ajatella, että Hamas on nyt samanlaisessa tilanteessa kuin PLO ennen kuin se ehdotti kahden valtion ratkaisua YK:ssa yhdessä arabimaiden kanssa vuonna 1976 (Chomsky 1999, s. 67).

 

Lähteet internetin ulkopuolella:

Chomsky, Noam: Fateful Triangle. The United States, Israel & The Palestinians. South End Press 1999.

Cook, Jonathan: Disappearing Palestine. Zed Books 2008.

Advertisements
This entry was posted in politiikka, suomeksi and tagged . Bookmark the permalink.

3 Responses to Hamas ei halua rauhaa?

  1. Miika Malinen says:

    Erinomainen kirjoitus. Viimeiseen lauseeseen voisi lisätä vielä: PLO, Arabimaat, koko maailma hyväksyi vuoden 1976 rauhanehdotuksen. Kaikki paitsi Israel ja USA (joka käytti veto-oikeuttaan sen estämiseksi). Israelin vastaus oli pommittaa Libanonia (tappaen 50 ihmistä) ja ilmoittaa etteivät he neuvottelisi mistään palestiinalaisten kanssa. Tämä siis ”rauhankyyhky” Yitzhak Rabinin ollessa vallassa.

    Like

  2. Pingback: Miehitysuutisia tasapuolisuuden harhassa | Niko Peltokangas

  3. Pingback: Mistä Gazan saarrossa on kyse? | Veitsen alla

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s